sunnuntaina 9. marraskuuta 2008

Tauon päätös.

En ole vähään aikaan nyt lisännyt mitään. Joten lisään nyt yhden uuden ja yhden vanhan. Aika huono tämä uusi, ja vanhakin vähän tökkivä. Ensin vanha ja sitten uusi.

Demonini

Haluan tehdä sen taas
Lopettaa sisäisen tuskan
päästää demonini valloilleen.

Äänet päässäni kuiskivat:
"Tee se! Tee se!"
"Ei kukaan välitä!"
"Tee se! Ei ole mitään menetettävää!"

ja kädessäni on veitsi.
Annan tunteilleni vallan
Päästän demonini irti

Ja sitten havahdun
Kaikkialla punaista
Verta ympäriinsä
Verta minusta

Ja taas hetken
minulla on hyvä olla
Tämän kauhean tuskan keskellä
Tässä inhassa maailmassa

K.P.

Mätä maa


Suru on täällä
Ei kukaan toisesta välitä
Kadut täynnä vihaa
Itseään ei kannata uhrata
Synnissä elämme
Toisista imemme voimat
Eikä tämä muutu
koska kukaan ei välitä

K.P.

maanantaina 22. syyskuuta 2008

Iltatähti

Iltatähti

Olet minun iltatähteni
loistat valoa pimeyteeni
Olet minun aamuruskoni
kaunistat joka päiväisen aamuni
Olet minun poutapilveni
Ja suo minun vilvoitella varjossasi

Jos olisit tähti
olisin mustasukkainen säteillessäsi myös toisille
Jos olisit aamurusko
En päästäisi ketään muuta aamulla ulos
Jos olisit poutapilvi
Tuuli veisi sinut minulta pois

Siksi olen onnellinen
että olet ihminen
koska silloin voin olla lähelläsi
KP

tiistaina 9. syyskuuta 2008

keksi nyt tähänki sitte jotain...

Jeah. Kiireitä on ollut. Aloitin työn viime viikolla, ja sitä ennen en vain ole vaannut mitään iakaiseksi. Laiska kun olen. Nyt kuitenkin jotain (aika heikkoa kyllä) uutta olisi kasassa. Elämän tilanteeni on nyt vähän sekava, enkä tiedä mitä ajatella mistään. Mutta ne runot:


Ruusu

Vihreän nuoruuden läpi
kohti punaista kauneutta
jonka jälkeen ihana kuihtuminen

Jumissa

En voi liikkua
Minulla on paha olla
En halua liikkua
Minulla on hyvä olla
Olen jumissa
olen ja liiku en
onnellisen surullinen
sellainen olen
Kun sinusta luopua halua en.

sunnuntaina 3. elokuuta 2008

Punainen tähti.

Eräänlainen kokeilu.

Punainen tähti

Punainen tähti kädessä.
Ulkoisen tuskan piirtämä.
Merkki sisäisestä tuskasta.
Maalilla raudanhajuisella maalattu.
Teräksistä pensseliä käyttäen.
Tuo punainen tähti kädessä
huuta apua.

K.P.

perjantaina 1. elokuuta 2008

Pitkästä aikaa, mutta jotain vanhahkoa.

Eli lisään nyt jotain outoja runoja, joita tullut kirjoitettua kesän aikana. Eivät nämä ole kuitenkaan yhtään hyviä. Anteeksi vain, mutta en ole ollut nyt hirveässä inspiraation vallassa. Katsotaan kuitenkin jos nyt sais jotain aikaan.

Rallatus
Kerro kerro kuvastin
kuka tappaa kenetkin?
puukottaako Jukka Heikin?
Kuoleeko Maija kesken leikin?
Kuka viedään taakse saunan?
Kuka menettää verestään viimeisenkin paunan?
Kerro kerro kuvastin
kuka tappaa kenetkin?

K.P.

Vaiva (USKOMATONTA KURAA)
Miksi suutun?
Miksi olen tälläinen?
En halua suuttua.
En halua olla tälläinen.
Olen vain vaiva.
vaiva jota kaikki vihaavat.
Vaiva joka halutaan poistaa.

Mutta vain minä voin poistaa vaivan.
Vain minä voin poistaa itseni.
Ei kellään muulla ole siihen rohkeutta.
Ja tänään voisin tehdä tuon palveluksen.
Tänään voisin poistaa vaivan...

K.P.

Leirielämää
Ulkona on pimeää.
Tyttö soittaa kitaraa.
Minä istun hiljaa ja kuuntelen.
Tyttö nukkuu sohvalla.
Kaikki muut puhuvat,
ja minä istun hiljaa ja kuuntelen.
Tuvassa on viileää.
Pojan hiuksia letitetään.
Minä istun hiljaa ja kuuntelen.
Järvellä on tyyntä.
Poika kantaa virveliä.
Minä istun hiljaa ja kuuntelen,
ja olen onnellinen.

K.P.

Reitti Onneen
Kuolema,
reittini onneen
Ainoa vaihtoehto minulle
kukaan ei minua rakasta nyt
eikä koskaan tule rakastamaan
Siksi siis
Kuolema,
Reittini onneen.

K.P.

Tuossa niitä olisi, mutta jos haluatte lukea oikeata runollisuutta googlatkaa tai menkää kirjastoon. Tämä täällä on lähinnä vain tunteiden purkamista.

tiistaina 17. kesäkuuta 2008

Mitää?!

Minulla on muka ainakin yksi vakituinen vieras täällä?! Noh sen kunniaksi pitääkin sitten lisätä lisää runoja. Pahoittelen laadun heikkoutta, mutta nyt ei ole paras kausi menossa.

Jatkuvuus...

Istun hiljaa ja kuuntelen.
Tuuli humisee.
Lehdet kahisevat.
Linnut laulavat.
Vaikka minä pysähdyn,
niin maailma jatkaa menoaan.
Vaikka minä kuolen,
niin maailma jatkaa menoaan.
Niin mitätön on elämämme,
mutta silti se on tärkeä.
Tärkeä toisille mitättömille elämille.

keskiviikkona 11. kesäkuuta 2008

...

Jotain heikkoja. Ei ole nyt oikein taaskaan aikaa puhua mitään.

Kaiku

Seison kanjonin reunalla.
Tunnustan sille rakkauteni.
Huudan äänen tunnustukseni.
Paljastan tunteeni.
Mutta ainoa mikä kuulu,
on oman ääneni.
Ääneni joka kimpoilee
ja lopulta häviää.
En saa vastarakkautta,
vain omat tunteeni kimpoilevat tyhjyydessä.
Olen yksin.

______________________________________________

Kesä

Auringon paahdetta,
tuulenpuuskia,
kuurosateita,
kavereiden kanssa oloa,
yksin tylsistymistä,
seurustelevia pareja
ja katkeroitumista.
Kesä on tullut.